Monrepos’ kartanon ja nykyaikainen museokokoelma

Luonnonsuojelumuseo „Park Monrepos’“ oli perustettu melko myohaan, melkein puolivuosisataa sen jalkeen kun sen viimeiset omistajat jattivat Monrepos’n. Vuoteen 1980 mennessa Monreposta ei jaanyt mitaan kartanon entisesta sisustuksesta – ei keratyista kokoelmista, ei aineellisen kulttuurin ja jokapaivaiseen elamaan kuuluvista esineista. Suurin osa kartanon keratyista kokoelmista olivat koottu sen kahden polven hallitsijoiden ansiosta – Ludwig Heinrich Nicolay (1737-1820) ja hanen poikansa Paul Nicolay (1777-1866)

Ludwig Heinrich Nicolayn monivuotisen ajan erokoisena innona oli antiikkigemmien jaljennolsien, valoksien seka kirjojen keraminen. XVIII vuosisadalla antiikkihistorian tajunta oli mahdotonta ottamatta huomioon sen aineellista muinaiskulttuuria ja kuvataidetta. Nicolayn kirjastossa oli paljon antiikkikirjallisuutta koskevia teoksia ja taidehistorian aiheisia kirjoja. Ludwig Heinrich Nicolayn kootun kirjaston olellisesti taytensi ja pani jarjestykseen hanen poikansa. Paul Nicolayn ansiosta oli myos laadittu kirjaston kasikirjoitusluettelo Monrepos’n kirjakokoelma, joka kasitti yli viisituhatta teosta ja lahes 9000 nidetta, XX-vuosisadalla oli lahjoitettu Helsingin yliopiston kirjastolle. Monrepos’n kirjasto, joka kuuluu Suomen merkittaviin yksityiskirjastokokoelmiin sai alkuunsa „Kahden ystavan kirjasto“ – kirjoista, joita ostivat yhdessa Ludwig Heinrich Nicolay ja, Strasburgin yliopiston kurssitoveri ja myohemmin hovipalveluksessa Venajalla oleva virkatoveri, Francois – Jermen Lafernier. Olessaan suuriruhtinas Pavel Petrovichin hovipalveluksessa Nicolay aloittaa oman taidekokoelman keramista. Ensimmaisen Monrepos’n taidekasikirjoitusluettelon on laatinut Nicolayn poika v.1823. Suomalaisen taiteentutkija Painer Knapasin julkaistu v.2003 ote tasta luettelosta kertoo, etta Monrepos’n kokoelmaan kuuluivat Ludwig Heinrich Nicolayn aikalaiset – ranskalaiset taidemaalarit Lantara, Buasje ja Sharden, seka XVII – vuosisadan hollanttilainen maisemamaalari Rjuisdahl. Luettelossa on mainittu 86 taulua, suurin osa joista on merkitty vain „Maisema“ mainitsematta sen tekijaa.

Talvisodan aikana v.1939 - 1940 suurin osa Monrepos’n kartanon kokoelmasta oli evakuoitu. Osa kartanon jaaneista taiteen,- ja graafikkoteoksista seka veistoksistasiirtyvat Valtion Eremitaazh kokoelmalle. V.1988 Viipurissa perustettu luonnonsuojelumuseo “Park Monrepos’”sai hoidettavaksi vain arkkitehtuuriset muistomerkit ja maisemallisen puiston – metsien ymparoivina kalliot, ja vesiston. Monrepos’n oma museokokoelma oli koottava alusta lahtien. Vasta v.1998 paastiin aloittamaan taydentamistoita – sen jalkeen kun oli saatu tilaa niiden sailymiseen.

Ensimmaisina, mita oli saatu museokokoelmaan olivat arkkitehtuuri-ja arkeologiset tutkintamateriaalit, joita 1900-luvulla suoritettiin Monrepossa. Siita huolimatta,etta ne olivat vain XVIII-XIX vuosisadan keramiikka – ja lasikappaleita, niista sai kasityksen Monrepossa kaytetysta lansieurooppalaisten ja kotimaisten tekijoiden poytaastiastosta.

Luonnonsuojelumuseon vanhin arkeologinen loytos on ruotsalainen sota-asun rintahaarniska XVII vuosisadan loppupuolelta. Sattumalta sen oli loytanyt eras henkilo Zachitnaja poukamolta, rintahaarniska oli restauroitu ja on nayttelyjen tosita-esineena ajoilta, jolloin ruotsalainen ylivalta Viipurissa oli paattynyt.

Monrepos’n hallitsijat, paronit Nicolay, aina osakkistuivat Viipurin julkiseen elamaan. Heidan erikoishuomion kohteena olivat viipurilaisen yhteiskunnan sosiaali-ja kulttuuriasiat, etenkiin suvun viimeinen paroni Nicolay  opiskelijoiden Kansainvalisen kristillisliikeen varapresidentti Paul Ernst Georg Nicolay (1860-1919). Hanen ansiosta v.1896 oli perustettu “Monrepos’n vapaaehtolainen palokunta” (MVPK). V.2000 viipurilainen asukas luovutti luonnonsuojelumuseokokoelmalle MVPK:n rintamerkin, jonka han loysi vanhan kaupunkiosan talon ullakolta.

Huolet kulttuuriperinnon sailymisesta Ensimmaisen maailmansotavuosina mahdollisesti oli yhtena syyna lahjoittamaan v.1915 Monrepos’n kirjasto, jonka kerasivat hanen esi-isansa ja isoisa, saylytettavaksi Helsingin yliopistolle. Myohemmin taman talletuksen Paul Ernst Georgen sisar Maria Nicolayn tahdosta oli tehty lahjoituskirja, ehdolla jakamatta kokoelmaa ja sailyttamalla sen muistimerkitysta.

Luonnonsuojelumuseo “Park Monrepos’” harvinaisten kirjakokoelman laatimisessa kiinnittaa erikoisesti huomiota kirjojen vastavuuteen niille kirjoille, jotka olivat Nicolayn kirjastossa. Kokoelman naita vastaavia teoksia on tunnettu Belidorin “Hydraavlinen arkkitehtuuri” (Pariisi, 1737-1753), Robertsonin “Keisari Karl V:n aikaisen hallintohistoria” (Lontoo, 1769), Vinkelmanin “Muinaisten taidehistoria” (Pariisi, 1802-1803). 

Luonnonsuojelumuseon kokoelmassa on hieman yli 700 teosta. Lukuun ottamatta Monrepos’ kirjastoon kuuluvista kitjojen vastikkeista, museokokoelmassaon kirjallisuus, joka kuului paroni Nicolayn lukupiiriin, taidehistorian antikvaarisia kirjoja, Venajan ja Suomen historiasta, samoin Monrepos’n hallitsijalle omistettuja venalaisia ja ulkomaisia julkaisuja. Suurin osa museokokoelmasta, paitsi harvinaisten kirjojen kokoelma, koostuu asiakirja- ainestosta koskien Monrepos’n kartanon historiaa seka luonnonsuojelumuseon “Park Monrepos’n yli 20-vuotuista historiaa.